lauantai 12. elokuuta 2017

Esikoinen menee eskariin!

Hurjaa! Tuntuu, ettei esikoisen syntymästä ole kuin silmänräpäys ja nyt hän onkin jo menossa eskariin! Meidän pienestä on tullut ihan huomaamatta iso tyttö. Olemme puhuneet eskarista koko kesäloman. Tyttö on aina tarkistellut seinäkalenterista, milloin on se mystinen elokuu jolloin eskari alkaa ja vauva syntyy. "Enää 20 päivää, enää 10 päivää, enää 5 päivää..."

Tyttö on odottanut eskaria pelonsekaisella innostuksella.
"Pitääkö minun osata pärjätä siellä jo ihan yksin ja tehdä kaikkea mitä isot koululaiset tekevät?"
"Bussilla matkustaminen ihan yksin vähän pelottaa. Mitä jos jään väärällä koululla pois ja käynkin sitten väärää koulua?"
"Tuleekohan omalle luokalle varmasti tuttuja lapsia?"
"Onkohan joku aikuinen varmasti vastassa?"
"Mistä tiedän, mistä ovesta täytyy mennä sisälle?"
"En haluaisi mennä eskariin. Haluaisin mennä takaisin päiväkotiin."
"Eskariin meno on tosi jännittävää!"

Olen vastaillut kysymyksiin rauhallisesti ja rehellisesti sitä mukaa, kun niitä on tullut. Olen yrittänyt pitää positiivista ja innostunutta fiilistä yllä. Eskari on hyvä juttu! Siellä oppii tärkeitä juttuja. Siellä on kivaa. Siellä näkee kavereita ja saa uusia. Opettaja on tosi mukava ja hänelle voi jutella ihan mistä vaan. Ei tarvitsekaan osata tehdä vielä yksin asioita, vaan niitä opetellaan siellä yhdessä aikuisten kanssa. Aikuinen on aina vastassa ja saattaa oikeaan bussiin. Ei ole siis mitään hätää.


Lapsi kävi isänsä kanssa shoppailemassa eskaria varten.


Täytyy rehellisesti myöntää, että jossain vaiheessa keväällä itsekin ajattelin pelonsekaisin tuntein eskarin aloitusta. Lapsemme tutkimukset ovat yhä kesken, emmekä ole saaneet mistään apuja arjessa selviytymiseen. Jos jo päiväkodissa oli välillä niin haastavaa, niin mitä se tulee olemaan eskarissa!

Samassa tilanteessa painiskelevien kanssa annan neuvon: jutelkaa avoimesti peloistanne ja ajatuksistanne opettajan ja mahdollisesti muun henkilökunnan kanssa. Meillä eskari on alakoulun yhteydessä. Niinpä koulun tutustumispäivässä saimme etukäteisinfon, mitä kaikkea lapsella pitäisi olla varattuna mukaan ja mistä kaikesta eskaripäivät muodostuvat. Samassa tilaisuudessa jäin juttelemaan tyttären tulevan opettajan kanssa. Hän harmitteli, kun en ollut tajunnut jo aiemmin tulla juttelemaan. Nyt olin aivan turhaan stressannut ja pelännyt eskarin aloitusta.

Opettaja vaikutti todella mukavalta ja jalat maassa olevalta. Hän kertoi, että koulussamme voi mennä kesken oppitunnin vaikka patjalle makoilemaan tai jumppapallolle pomputtelemaan, jos on vaikea olla paikoillaan. Ei siis tarvitse ainakaan sitä jännittää, miten lapsi pystyy istumaan pitkiä aikoja pulpetissa paikoillaan. He myös saattavat lähteä ex tempore metsäretkelle ja oppia asioita luonnon keskellä. Aivan mahtavaa! Olisipa minunkin kouluaikana ollut tuollaista!

Odotamme nyt molemmat innolla ensi viikkoa ja eskarin aloitusta. Kirjoittelen myöhemmin uuden postauksen, miten aloitus on kohdallamme sujunut. Hurjasti tsemppiä myös muille eskarin aloittaneille ja aloittaville ja tietysti vanhemmille!

Millä mielin teillä on odoteltu eskaria? Miten aloitus on sujunut?

4 kommenttia:

  1. En tiedä kultaako aika muistot, mutta mielestäni omaan eskaritaipaleeseen ei kuulunut tuollaisia varsinaisia "opiskeluhetkiä". Me ei myöskään tarvittu omia kirjoitusvälineitä tai muutakaan tavaraa mukaan, ainoastaan ulkoiluvaatteet. Tsemppiä eskarilaiselle!

    https://nauruaitkua.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Melissa! Ei varmaan olekaan ihan vastaavia opiskelutuokioita kuin varsinaisessa koulussa, mutta leikin varjolla käsittääkseni on ainakin leikkiruotsia, kirjaimia, numeroita, yms. Kun ajan kanssa selviää, mitä eskari nykyään on niin kirjoitan siitä oman postauksen.
      Omassa eskarissa 80-luvulla istuttiin pulpetissa ja tehtiin eskarilaisten tehtäviä, opeteltiin jo vähän lukemista ja kirjoittamista ja koulussa selviämisen taitoja. Tosin koulumme oli todella pieni ja eskarilaisena istuin jo koululaisten seurassa. Silloin oli vähän eri systeemit kuin nykyään. Joskus sain jopa kotiläksyjä ja olin niistä hurjan ylpeä. Tunsin itseni todella isoksi! :D Voi niitä aikoja...

      Saatat olla oikeassa noista omista kirjoitusvälineistä, mutta haluttiin nyt kuitenkin hankkia penaaliin pari omaa juttua. Saahan niitä sitten käytettyä vuodenkin kuluttua ekalle siirtyessä. Tärkeimmät oli kuitenkin ne varavaatteet, kumpparit ja sadevaatteet jotka jätetään koululle. Ostettiin tuplat, joista toiset on sitten vain kotona käytössä.

      Poista
  2. Meidän pojan eskari oli päiväkodin yhteydessä ja hän siirtyi sinne kotihoidosta (käynyt pienempänä ryhmäperhepäiväkotia ja sitten pari vuotta ollut seurakunnan kerhossa). Alku oli hieman hankalaa uusia sääntöjä opetellessa, mutta kokonaisuutena vuosi oli lapselle tosi tärkeä ja hän nautti siitä valtavasti. Eskarissa tehtiin juuri niitä asoita, mistä 6-vuotiaat innostuu. Ja se kehitys mikä vuoden aikana tapahtui oli ihan uskomaton. Ei paljon hävinnyt vauvavuoden kehitykselle. Lapsesta kasvoi ihan oikea koululainen :) Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija! <3 Ihana kuulla että teillä meni noin hyvin. :)

      Poista